Koulu maaseudulla
Oulunkylä oli 1920-luvun alussa itsenäinen kunta, jonka asutus koostui viehättävistä puuhuviloista. Maisemaa hallitsivat pellot ja puusto. Vaikka paikkakunta sijaitsi junaradan varressa Helsingin tuntumassa, matka maaseutumaisesta huvilaidyllistä kaupungin hälyyn oli henkisesti pitkä.
Suomenkielisille lapsille Oulunkylässä oli kansakoulu, mutta ei ylempää koulusivistystä tarjoavaa oppikoulua. 1920-luvun alussa paikkakunnan suomenkielisen porvariston piirissä virisikin ajatus oppikoulun perustamisesta alueen lapsille. Näin lasten ei enää tarvitsisi matkustaa oppikoulun perässä Helsinkiin, vaan he voisivat käydä koulua lähellä kotia maaseudun rauhassa.
Hanke lähti liikkeelle, kun Oulunkylän Suomalainen Seura keräsi keväällä 1924 Oulunkylän ja lähiseutujen asukkailta lahjoituksia koulun perustamiseksi. Saamillaan varoilla seura hankki koululle tilat Villa Lindebo -nimisestä huvilasta, ja koulutyö käynnistyi syyskuun alussa 1924 filosofian maisteri Bertta Injalan johdolla.
Taloudellisesti OYK:n alkuvaiheet olivat haastavia. Se oli tyypillistä aloitteleville oppikouluille, sillä jatkuvaa valtionapua saattoi saada vasta kolmannesta lukuvuodesta lähtien. Ensimmäisten vuosien ajan koulun rahoitusvajetta paikattiin lainoin, vekselein sekä iltamia järjestämällä. Myös koulun tilat aiheuttivat päänvaivaa, sillä huvilaa ei ollut suunniteltu koulutoimintaa silmällä pitäen.
Talous- ja tilahaasteiden keskelläkin OYK:lla oli alusta lähtien maine laadukkaana kouluna. Opettajat olivat osaavia mutta tiukkoja, ja henki oli hyvä.
