Suurissa luokissa itää luovuus
Suurten ikäluokkien aikaan 1960-luvulla OYK pullisteli väkeä. Enimmillään koulussa oli yli 950 oppilasta, ja opettajat joutuivat paimentamaan jopa yli 40 oppilaan luokkia. Oppilaita tuli myös aiempaa heterogeenisemmistä taustoista.
Yli 40-päisten luokkien kaitseminen edellytti nykynäkökulmasta tiukkaa kurinpitoa. Erityisesti OYK:n vanhemman polven opettajat vaativat oppilailtaan paljon eivätkä pelänneet hyödyntää vahvaa auktoriteettiasemaansa. Kuten historianopettaja Ilmi Vainio totesi: ”Kuriton koulu on kuin vedetön mylly.”
Vastapainoa täysille ja suurille luokille, toi koulun virkistyvä kulttuuritoiminta, joka tarjosi oppilaille väyliä oman yksilöllisyyden etsimiseen ja ilmentämiseen. Äidinkielenopettaja Ilmo Nukarisen johdolla koulun näytelmäkerho toteutti vuosikymmenen edetessä aina vain kunnianhimoisempia näytelmäproduktioita. Musiikinopettaja Klaus Järvinen kehitti puolestaan koulun musiikkitoimintaa, joka alkoi painottua uraauurtavalla tavalla pop- ja jazz-musiikkiin.
Nukarisen ja Järvisen lisäksi koulussa oli myös muita intohimoa ja ammattitaitoa huokuvia opettajia. OYK:lle alkoikin 1960-luvulla kehittyä luonne kouluna, jossa oppilailta vaadittiin paljon, mutta samalla heille annettiin mahdollisuuksia suuntautua kiinnostuksen kohteidensa mukaan.
