Koulumatkalaisia läheltä ja kaukaa

Radan varressa asuvat OYK-laiset kulkivat kouluun useimmiten junalla. (Suomen Rautatiemuseo, CC BY-NC-SA 4.0)

OYK palveli ensivuosikymmeninään sekä välittömän lähiseudun että laajemman ympäristön perheitä. Koulu oli Oulunkylän ulkopuolellakin houkutteleva vaihtoehto, sillä lähimmät suomenkieliset oppikoulut sijaitsivat Keravalla ja Helsingin keskustan tuntumassa. OYK:n oppilaista enemmistö oli ulkopaikkakuntalaisia esimerkiksi Käpylästä, Pakilasta, Pukinmäestä, Malmilta, Tapanilasta ja Tikkurilasta. Tätäkin kauempaa tulevia oppilaita varten koulun yhteydessä toimi 1930-luvulla oppilasasuntola. Opettajista suurin osa asui Helsingissä.

Koulumatkoja kuljettiin monilla kulkupeleillä. Radan varressa asuneille oppilaille juna oli ilmeinen valinta. Junamatkat olivat kertoman mukaan yhteisöllisiä kokemuksia, ja joskus niistä muodostui jopa pieniä seikkailuja. Jos pohjoisen suunnasta tullut juna seisahtui hetkeksi ennen asemaa, hurjapäiset oppilaat saattoivat hypätä junasta pois kesken kaiken lyhentääkseen kävelymatkaa koululle.

Linja-autolla kulkivat monet Helsingin suunnasta tulevat, kuten koulun opettajat. Lähiseudun asukkaat valitsivat kuitenkin yleensä apostolinkyydin, polkupyörän tai talvella sukset. Jalkaisin, polkien tai hiihtäen matka taittui niin Oulunkylästä kuin esimerkiksi Pakilastakin. Pakilalaisten taival Oulunkylään kulki ”halki synkän suuren metsän”, kuten eräs aikakauden oppilas matkaansa kuvasi.

Helsingin seudun paikallisliikenteessä höyryveturit olivat tuttu näky 1950-luvun jälkipuoliskolle asti. (Karl Sjöblom/Suomen Rautatiemuseo, CC BY-NC-SA 4.0)
1930-luvulla linja-autot Helsingistä Oulunkylään lähtivät
Rautatientorilta, kuten bussit 61 ja 64 nykyäänkin. (Olof Sundström/HKM)