Taudit koulutyön riesana
Vielä 1940-luvun Suomessa tartuntataudit olivat yleisiä ja vaarallisia vaivoja. Ennen sotaa noin neljäsosa kaikista kuolemista johtui erilaisista kulkutaudeista, eivätkä sota-ajan olot helpottaneet tilannetta. Erityisesti tuberkuloosi oli yleinen ja vakava sairaus, joka yksin aiheutti noin kaksi kolmannesta tartuntatautikuolemista.
Tartuntataudit näkyivät OYK:n kouluarjessa. Koulun 1940-luvun vuosikertomuksissa mainitaan oppilaiden kärsineen tuberkuloosista, aivotulehduksesta, keltataudista, kurkkumädästä, tulirokosta, sikotaudista ja keuhkokuumeesta. Yleisin vaiva oli influenssa, jota sairastettiin käytännössä joka vuosi. 1940-luvun aikana koulutyö ei kuitenkaan keskeytynyt tautiepidemioiden takia kertaakaan, kuten 1930-luvulla oli tapahtunut.
1940-luvun jälkipuoliskolla tartuntatautikuolleisuus lähti Suomessa laskuun tuberkuloosi etunenässä. Tauteja vastaan taisteltiin rokottein ja sodan jälkeen saatiin antibiootteja, joilla tuberkuloosia ja monia muita tartuntatauteja voitiin hoitaa.
Myös OYK:ssa tehtiin työtä tartuntatautien ehkäisemiseksi esimerkiksi luokkahuoneita tuulettamalla sekä järjestämällä tuberkuloositarkastuksia. Vaikka tautitilanne parani, oli esimerkiksi tuberkuloosi vielä 1950-luvun puolelle asti vakava uhka. Kuten OYK:n vuosikertomus vuonna 1951 totesi: ”Valitettavaa on, että viime kevään tuberkuloositarkastuksen tuloksena neljä oppilasta joutui sairaalahoitoon.”
