Kerhoja joka makuun
OYK:ssa oli ollut kerhotoimintaa jo 1930-luvulta lähtien, mutta 1950-luvulla erilaisten kerhojen määrä paisui. Koulussa toimi kirjallisuuskerho, luonnonopillinen kerho, lukion koripallokerho, lähetyskerho, raittiuskerho, šakkikerho, psykologiankerho ja kamerakerho. OYK:ssa oppilaat saivat kiinnostua, innostua ja harrastaa.
Osassa kerhoista toiminta oli lyhytaikaista tai epäsäännöllistä mutta toisia leimasi vuodesta toiseen kantava aktiivisuus. Kirjallisuuskerho oli 1950-luvulla koulun kerhoista pitkäaikaisin, ja sillä oli vahvoja perinteitä, kuten vuosittainen teatteri-ilta. Kerhon tapaamisissa jäsenet pitivät esitelmiä ja kirjaesittelyjä, minkä lisäksi ohjelmaan kuului luentaa, tietokilpailuja ja vierailijoita. Kerhon kuraattorina toimi rehtori Selma Patajoki, jonka ansioksi kerhon menestyksen voi pitkälti laskea. Kerhon toiminta lakkasi Patajoen eläköidyttyä vuonna 1958.
Mainitsemisen arvoinen on myös vuonna 1959 perustettu luonnonhistoriallinen ja maantieteellinen kerho Parus, joka sai nimensä tiaisten lintusuvun tieteellisestä nimestä. Yhdessä näytelmäkerhon kanssa siitä muodostui koulun pitkäaikaisin kerho, jonka toiminta jatkui aina 2000-luvulle saakka.
OYK:n aktiivinen kerhotoiminta kertoo osaltaan siitä, miten oppikoulut muodostivat yhä 1950-luvulla oman maailmansa, joka pyrki sitomaan oppilaat piiriinsä myös vapaa-ajalla. Tässä ne myös onnistuivat ennen television tuloa, kaupallisten harrastusten lisääntymistä ja nuorisokulttuurin läpimurtoa.
